Hologrammi sisällämme

 Tärkeää ihmiselle on hyväksyä itsensä sellaisean kun on, mutta ehkä parempi termi tuolle olisi "hakea itseään". Etsiä sitä omaa alkuvoimaansa, tunnistaa se, hyväksyä se osaksi itseään ja luoda siihen yhteys, kuin rakasta kaveria kohtelisi. Vaikka koko muu maailma vastustaisi sinun alkuvoimaasi niin se on silti ainoa oikea voimavarasi. Ja se muuttuu elinvoimaksesi, jos vain sille annat mahdollisuuden. Vaikka koko maailma olisi vastaan niin sä voitat jos se on sitä aitoa itseäsi.

Se että yrittää itse olla jotain muuta; muuttaa itseään muita miellytääkseen niin itseasiassa siinähän edelleen siellä pohjalla on se alkuvoima mistä tämä uuden muutetun ihmisen olemus kumpuaa. Itse se alkuvoima tekee töitä ja luo ihmisestä ikäänkuin "hologrammin" joka on se "muuttunut persoona". Tämä hologrammi on 100% sen oman alkuvoiman luoma tuote (se miksi alkuvoima luo juuri sellaisen hologrammin kun luo on asia erikseen) parhaimmillaankin vain sen alkuvoiman tuotos, ei koskaan enempää. Tämmöisen "hologrammin" ylläpitäminen on alkuvoimalle raskasta ja energiaa vievää. Toiset ihmiset näkevät sinussa sen "hologrammin" eivätkä alkuvoimaasi.

Muiden miellyttämiseen ja oman "persoonan korjaamiseen" muiden vuoksi liittyy sellainen asia, että ihmiset eivät koskaan ole tyytyväisiä jos niitä tahdot miellyttää, joten joudut kokoajan luomaan "hologrammiisi" uusia pirteitä jotta ihmiset olisivat sinuun tyytyväisiä. Tämä tekee "hologrammista" kokoajan raskaamman, monimutkaisemman ja vaikeammin ylläpidettävän. Eli käytännössä siis enenemissä määrin enrgiaa kuluttaavan. Jos ihminen ei pysty erottamaan alkuvoimaansa tästä "hologrammista" voi hän antaa hologrammin johdatella itseään, ja vaikka kuinka hyvä "hologrammi" olisikin, niin se on silti vain alkuvoiman luoma tuote. Hologrammin johdattamana, aijemmin tai myöhemmin ihminen ajautuu aikaan ja paikkaan mitkä eivät ole suotuisat alkuvoiman terveelle hyvinvoinnille, energisyydelle, kasvamiselle, paranemiselle jne. haitallisen hologrammin ylläpito vie alkuvoimalta energiaa. Hologrammin ohjatessa ihminen harhautuu reitiltään, ei mene sinne minne oikeasti pitäisi. Tästä seurauksena ympäristö muuttuu vähemmän ravitsevaksi alkuvoimalle ja täten ohjaavan hologrammin ylläpitäminen muuttuu askel askeleelta vaivalloisemmaksi. Haitalliset hologrammit voivat olla vuosien ja vuosien kehitystyön tulos, ja ne vaativat päivä päivältä enemmän ja enemmän energiaa. Jos ihimen ei tunnista omaa alkuvoimaansa vaan antaa hologrammin ohjata niin samaan aikaan olosuhteet muuttuvat alkuvoiman kannalta vähemmän ja vähemmän otollisiksi. Kierre on valmis.

Ihmiset saattavat lähes obsessoitua tähän "hologrammiin", siitä lisää myöhemmin. Siinä vaiheessa kun "mieli ei enään tiedä millainen hänen sielunsa on", jos nyt noin vois ton kiteyttää, ollaan tilanteessa jossa alkuvoiman tarpeet eivät enään olekkaan ihmisen prioriteeteissa ensimmäsenä. Tällöin alkaa tulla ristiriitoja, alkuvoiman tarpeet ja hologrammin tarpeet alkavat "kilpailla". Ihminen voi alkaa kuvittelemaan että hologrammin tarpeet ovat omia syvimpiä tarpeita. Vaikka alkuvoimalla onkin ollut joskus tarve luoda "hologrammi", selviytyäkseen ja suojellakseen ihmistä itseään Niin joskus nämä hologrammiversiot itsestämme saattavat mennä priorisoinnissa niin pitkälle alkuvoiman ohi että ihminen ei edes enään kunnolla tiedosta omia oikeita tarpeitaan. Kaikilla meillä on rooleja, nyt puhutaan kun roolit ovat hyvälle elämälle haitallisia, käytän tässä nyt sanaa hologrammi, se kuvastaa sitä kuinka monimutkaisen ja hallitsevan "roolin" ihmisen sisin voi rakentaa itselleen eri tilanteissa. Nämä hologrammit ovat meidän itsemme luomioa, ja niiden syvin tarkoitus on suojella meitä.

Hologrammin tarpeet eivät ikinä voi mennä alkuvoiman tarpeiden yli, jo siksi että jos alkuvoima on luonut hologrammin, on se myös luonut hologrammin tarpeet. Jos hologrammin tarpeet syövät alkuvoiman tarpeita, niin alkuvoima alkka voida huonosti ja heikentyä, tällöin on vääjäämätön seuraus että hologrammikin alkaa heikentyä koska alkuvoimalla ei ole energiaa sen ylläpitämiseen. Jos kokonaisuudessa joku on niin hukassa ettei erota alkuvoimaa hologrammista niin voisi kuvitella, että tämän ihmisen kokemuksen tasolla hänellä on voimakkaasti toisistaan poikkeavia kovia tarpeita jotka ovat voimakkaasti ristiriidassa keskenään eikä tarpeiden toteuttamisesta tulekkaan sellaista positiivista "palkintoa" kuin pitäisi. Ikäänkuin syö ruokaa mutta vatsa ei täyty, jotain on pielessä.

Loppujen lopuksi, jos et erota kumman tarpeista on kyse, niin on erittäin yksinkertainen tapa huomata se. Perustuen yllämainitsemaani logiikkaan: kun kerta hologrammin tarpeet ovat alkuvoiman hologrammille luomia tarpeita niin tarpeet siis eivät ole todellisia sillä tasolla kuin alkuvoiman tarpeet jotka ovat elämää ylläpitäviä. Niin on helppo mittari sille että mitä tarpeita itsensä kannattaa kuunnella. Jos toteutat alkuvoiman tarpeita, myös hologrammi alkaa voimaan paremmin koska alkuvoiman voimistuessa sen luomat hologrammitkin muodostuvat alkuvoimaa tukeviksi. Jos toteutat hologrammin tarpeita, alkuvoima ei energisöidy ja täten myös hologrammisi alkaa voimaan huonommin, vaikka sen tarpeita täyttäisitkin.  

Omaa alkuvoimaansa kuuntelemalla, siihen tutustumalla ja sitä tukemalla, parannat kaikkia muitakin persoonallisuuksiasi; rooleja (työpaikka, koulu, bileissä, kaupassa jne.), mielentilojasi (keskittymisen eri tilat, lukiessa, biljardia pelatessa, meditoidessa) ja alkuvoiman voimistuessa kaikki muut elämän pienet sivuroolit alkavat muodostua terveemmältä pohjalta, ja näin ollen tästä negatiivisesta energiaa vievästä elämää ohjaavasta "hologrammista" tulee loppujen lopuksi yksi alkuvoiman ilmenemismuoto joka palvelee alkuvoimaa ja sen tarpeita, eli toisin sanottuna ihmistä itseään. 

Mikä saa ihmisen menemään tilaan missä ns. sijaispersoonallisuus ottaa vallan aidolta persoonalta? Nämä "sivupersoonat" tai "roolit" ovat terveitä asioita ja auttaa ihmistä selviytymään arjessa. Kuitenkin joskus elämässä on tilanteita jolloin suojelevan hologrammin muodostuminen voi olla elintärkeää. Joskus ihminen saattaa jo todella nuorena kokea sellaisia kokemuksia että jo todella pienet lapset voivat "etääntyä" alkuvoimastaan ja luoda persoonallisuutensa tämmöisen hologrammin varaan, tämä holgrammi muodostunut juuri suojelemaan tätä ihmistä itseään. Esimerkiksi vanhempien väkivalta lasta kohtaan, koulukiusaaminen, moni traumaattinen asia voi saada ihmisen elämään hologramminsa kautta. Kuitenkin tämäkin suojeleva hologrammi on vain pieni osa alkuvoimaa, ja on tärkeää pystyä erottelemaan alkuvoima hologrammista. Varsinkin lapsuudessa koettu turvattomuus (esim. seksuaalista hyväksikäyttöä, henkistä alistamista, kiusaamista, yksin jättämistä jne) voi aiheuttaa sen verran nuorena voimakkaan "hologrammin" muodostumisen, että aikuis-iällä ihmisellä ei välttämättä ole edes muistikuvaa siitä minkälainen hänen sisin aito alkuvoimansa on. Hologrammi on ollut mahdollisesti elintärkeä lapsen seliytymiselle, mutta myöhemmin kun ei enään tarvi pelätä väkivaltaista isää, on hologrammista ja sen mukana tulleista selviytymismetodeista tullut melko hyödyttömiä, tällaisen hologrammin päälle identiteetin rakentaminen on omiaan ylläpitämään hologrammia jolla ei selviytymisen kannalta ole hyötyä. Joskus ehkä hologrammeja voi hienovaraisesti säätää haluamaansa suuntaan, mutta joksus voi olla parempi vain päästää hologrammi eläkkeelle. 

Esimerkki.

Nuori 18 vuotias poika lähtee sotaan, hän on 2 vuotta rintamalla ja kokee hirveän määrän traumaattisia kokemuksia. On tekijänä sekä uhrina monenlaiselle väkivallle. Sota päättyy, ja hän lähtee kotiin. Saa posttraumaattisen stressireaktion, ei pysty päästämään irti menneistä tapahtumista. Kahden vuoden aikana aiheutuneet kokemukset vainoavat häntä aamusta iltaan. Tässä voisi olla kyse siitä että sotaan joutuessaan hänen alkuvoimansa on muodostanut  hänelle sotilaspersoonan, eli ns. hologrammin jonka tehtävä on suojella häntä vaikeiden aikojen yli, jotta hän ei vahingoittuisi tai kuolisi sodassa itse. Tämä kova persoona on ollut valmis ottamaan osumat vastaan ja antamaan niitä takaisin. Alkuvoiman tehtävänä on siis ollut pitää huolta tästä sotilas hologrammista, luoda persoona joka selviää näissä olosuhteissa. Kun sota päättyy, ei persoonaa enään tarvita. Samalla kuitenkin ihminen itse on kokenut tämän hologrammin osana omaa itseään. Hän myös kokee sen elossa selviytymisen kannalta niin tärkeäksi, että hän edelleen jatkaa tämä sotilas hologrammin tarpeiden tyydyttämistä vaikka ei tarvitsisi. Hän ei uskalla päästää irti. Tämä taas estää alkuvoimaa kunnolla paranemasta traumaattisista kokemuksista. Sotilashologrammin ollessa vielä voimakkaasti ohjaksissa ihmisen mielessä toteuttaa se hologrammi alkuvoiman luomia sääntöjä ja "koodia". Eli ihminen itse jatkaa sotilashologrammille ohjelmoitujen mallien ohjaamana elämäänsä; sellaisia voisivat olla vaikka että "älä mieti näitä asioita, toimi", toinen voisi olla että "väkivalta on ainut tapa selvitä elossa", kolmas vaikka että "tärkeää on olla kokoajan tässä hetkessä" jne. Nämä sotilashologrammin tarpeet ovat olleet elinehto sodassa olleelle 18 vuotiaalle ja niiden täyttäminen on ollut hänen mielestään sodan aikana palkitsevaa, sotilashologrammin tarpeita on kuunneltu siis, koska hän selvisi sodasta. Mutta sodan jälkeen ne kääntyvätkin häntä vastaan, ne estävät alkuvoimaa tekemästä loppuun sitä minkä aloittanut, suojelemasta sitä ihmistä itseään. Nyt olisi tärkeää vihdoin alkaa miettimään niitä asioita joita hän on sulkenut pois sotilashologrammin johtamana. Pitäisi rauhoittua ja antaa itselleen aikaa. Mutta tämä sotilashologrammi joka on pelastanut pojan elämän, ei todellakaan voi tehdä noita asioita, koska sitä ei ole ohjelmoitu tekemään niin, se on ohlemoitu lyömään ensin. Se ei pysähdy miettimään, eikä anna ajan liplatella, ei nyt, eikä huomenna, siksi poika on vielä elossa. Olisiko kannattavaa tämän sotilashologrammin hidas ja raskas uudelleenohjelmointi, jolloin se myös menettäisi osan itsearvostaan koska se että yhtäkkiä sanotaan hengen pelastaneelle ajatukselle "agressiivisuus pitää sinut elossa" että ei se ole totta, ei agressiivisuus pidä ketään elossa. Niin silloinhan murtuisi koko pohja, sotilashologrammi olikin paha tyyppi? Se toimi väärin? Toiminko minä väärin? Mistä on kyse? Ja samaan aikaan hologrammin ylläpitäminen muuttuu sitä raskaammaksi mitä monimutkaisempia kokonaisuuksia siihen rakennetaan. Uskon että tämmöisessäkin tilanteessa aito alkuvoimansa löytäminen olisi ratkaisu. Hän saattaisi ymmärtää miksi tämä sotilashologrammi on syntynyt, ja pystyisi antamaan itselleen anteeksi. Hänen ei tarvisi enään identifioitua tämän sodan aikaisen julman persoonan mukaan. Tällöin alkuvoima voisi alkaa paranemistyönsä ja alkaa käsittelemään traumoja jotka sotilashologrammi oli ensimmäisenä ottamassa vastaan. Sotilashologrammin tehtävä ei koskaan ollutkaan sen syvemmin miettiä niitä asioita, sen tehtävä oli selvitä sodasta. Nyt sotilashologrammi saisi arvoisensa "kuoleman" ja sen tilalle voisi kasvaa jotain nykyolosuhteisiin sopivaa. Energiaa vievä hologrammi poistuisi, ja tilalle tulisi mahdollisuus uusille malleille ja rooleille jotka voisivat sopia paremmin sitten siihen elämäntilanteeseen. Samalla kun asian oivaltaisi, niin sotilashologrammi jäisi todelliseksi muistoksi, menneisyyteen, ei tähän hetkeen. Traumoja sitä ei oltu koskaan luotu käsittelemään, se oli luotu selviytymään elossa. Koko prosessi on ihmisen alkuvoiman tuotos, kaikki tämä on alkuvoimamme ilmentymää. Mutta tärkeää on arvostaa sitä alkuvoimaa itseään, eikä pelkästään sen alkuvoiman luomia "tuotteita". Tässä juuri ihmisen oma kokemus sotilashologrammiin ehdottomasta tärkeydestä voi sumentaa hänen omaa kykyään arvostaa sotilashologrammia ja alkuvoimaa oikeissa suhteissa. Sotilashologrammista ja sen tarpeista tulee ihmiselle suuremmat kun alkuvoiman. Tällöin sotilashologrammi on muuttunut olosuhteiden muutoksen myötä, pakollisesta elossa selviytymismallista energiaa vieväksi haitalliseksi malliksi. Hän ikäänkuin on jäänyt riippuvaiseksi alkuvoiman luomasta hologrammista muistamatta että siellä takana on se alkuvoima joka senkin hologrammin on luonut. Hän saattaa käydä asioita mielessään läpi uudelleen ja uudelleen, mutta hänen perspektiivinsä ei ole muuttunut, hän edelleen käsittelee asioita sotilashologrammin kautta ja soitlashologrammi on ohjelmoitu elämään ne asiat tässä hetkesssä läpi, ei ottamaan niihin etäisyyttä. Pitää uskaltaa päästää irti, ja muistaa että jokaisen meidn jokainen olemuksen muoto on vain pieni osa alkuvoimaamme. Ei kannata rakastua vain pieneen osaan itseään kun voi rakastaa itseään kaikkinensa.

Nämä alkuvoiman luomat hologrammit ovat aina alkuvoiman tapa suojella ihmistä itseään. Ihminen itse voi joskus obsessoitua näihin alkuvoiman luomiin hologrammeihin ja muodostaa omakuvansa voimakkaasti tästä hologrammista ja sen selviytymismekanismeista ymmärtämättä että ne on vain pieni osa heidän sisäistä voimaansa. Kun tilanteet muuttuu, niin uusia selviytymismekanismeja syntyy ja vanhoja kuolee.  Mutta se alkuvoimakin vaatii rakkautta, hyväksyntää, huolenpitoa ja ruokkimista. Vaikka se onkin meidän korkein voima niin sillä on myös tarpeita. Eikä mikään muu ihmisestä itsestään lähtöisin oleva tarve ole korkeampia, kun alkuvoiman tarpeet. 

Tämmöisiä "traumaperäisiä dissosiaatioita" on ihmisillä paljon. Traumaattisen tilanteen ollessa päällä, hologrammin avulla selviää, mutta siitä ei uskalleta päästää irti, koska aivot sanovat että en olisi selvinnyt ilman, unohdetaan että olosuhteet ovat muuttuneet. Kannattaa muistaa että hologrammi on aina vain alkuvoiman tuote, jonka tarkoitus on suojella sinua itseäsi. Yksikään hologrammi ei voi olla vahvempi kun se joka niitä valmistaa.

Pienten lasten kohdalla tilanne on vielä pahempi koska voi olla että hologrammi on luotu niin nuorena ja se on niin dominoiva että lapsella ei välttämättä ole koko elämänsä aikana edes muistoa siitä minkälainen hänen aito sisin ihan oikeasti on. Tällöin tästä hologrammista tulee luonnollisesti lapsen ainut "oikea persoonallisuus" ja siitä tässä kerroinkin jo alussa, että minkälaisia ongelmia sitten pitkään kestänyt hologrammista eläminen aiheuttaa. Kaikki on mahdollista!