Miksi elän

Mä mielummin kuolen kun suostun hyödykkeeksi jollekkin mitä en ymmärrä.
Mä mielummin kuolen kun palvelen.
Palvelen ihmisiä jotka ei mulle näyttäydy.
Kokonaan kasvojaan näytä tai ajavat asiaa joka ei mulle aukene.
Mä mielummin kuolen kun autan ihmisii jotka eivät apuani arvosta SILLOIN kun asioilla on aina kaksi puuolta mutta mulle näytetään vain puolet.
Mielummin kuolen vapaana kuin epävarmana.
Mielummin kuolen kuin elän orjana.
Mielummin kuolen vapaana kun karjana.
Jos sen valita voi, niin valitsen polun yksinäisen, taivaita hipovan mietteiden täyttämän, hitaasti etenevän. Ja varmasti kokisin elävän kunnes kuolen.
Nuolen lailla en lentää voi, mutta suunta voin muutta eikä mun tarvi keneltäkään anteeksi pyytää, sitä mitä olen, teen ja koen.
Kun kuolen niin kuolen tietoisena ja haavoittuneena, en pelokkaana vaan rauhaa ja rakkauta ikänsä etsineenä, toivessain sen löydän vielä.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pieni poika

Kerran yhden pikkulapsen ympärille oli muodostunut kultti, lähes 700 ihmistä jotka olivat vannoutuneet liittyvänsä tämän lapsen sieluun kuoltuaan. Ja lopuksi lapsen sielu olisi satojen miljardien vuosien tietoisuudessa. Itsemurhasta on kaikenlaisia uskomuksia et mitä sit tapahtuu) Niin sitten se oli jotain vähän yli kymmenen se lapsi kun nää tyypit jämptisti yksi kerrallaan ampuivat itseään päähän. Viimeisenä oli hierarkian ylin sekä lapsi, ja ylin tappoi itsensä. He onnistuivat manifestoimaan 700 ihmisen miljoonien vuosien sielunvaelluksen tuoman tietoisuuden tähän lapseen. Kokemukset ja ymmärryksen.  Nyt oli lapsen tarkoitus tappaa itsensä. Ideana oli että koko sielukimppu jolla menisi jäsennellä asiat paikoilleen enemmän aikaa kun lapsella on elinkiää. Lapsi ehtisi unohtaa liian paljon. Nyt kaikki oli tuoreeltaan. Joka sekuntti kuitenkin lapsenaivan uuden olemuksen saanut sielu unohti näitä seitsemänsadan ihmisen sielunmuistoja, ne valuivat hänestä eri ulottuvuuksiin eikä ollut enää
Lue lisää

Lämmin talvi

 Jos saisin mahdollisuuden kylmentää tämän kaiken voi kun saisinkin sen toisen todellisuuden  johon voisin istua rauhassa, joskus olen niin kaukana  joskus vielä kauempana. ei mielellä ole väliä kun määränpää on välillä matkanvarrella joen rannalla tai rautatieasemien päätepisteiden takana kartoittamattomia alueita ja itse luotuja valheita kun ei tiedä mieli mikä on oikein ja mikä on totta joskus sanoisin vain että jotta se olisi niin niin on sen oltava välillä näin siitä kontrastia sain, ja näin että tännenäin ei ehkä ole mulla liikaa asiaa, mutta asia on itsessään jo aikalailla sekava, kun on matkaa jo tän verran takana eikä usko auta kun on kerta yksinkertainen pakana silti uskon tulevaan, niinkuin uskon tähänkin hetkeen  ja muistan menneen talven kuin se olisi vielä täällä joten turha alkaa uskomaan valheita ja tehdä niistä totta menen mielummin katsomaan sinne minne menenkään katsomaan että onko siellä sitä mitä mun mieli kuvitteli olevan vai ei ei sinne vienyt tie eikä kukaan neu
Lue lisää