Parantajan polku
Jos oppisin kävelemään omilla jaloilla niin ei muiden tarvis mun vuoksi tasapainotella. Kun sen opin niin voin vapaasti kävellä, ei voi kun innolla odottaa mitä opin jälkeen kävelemisen. Ehkä puhumaan tai näkemään. On oppimatka tämä pitkä, seksi on luonteen piirre ei riitti tai fixi. Älä kysy miksi en voinut avoin olla, miten saatoin olla niin pulla. Etten itse edes käveleen oppinut, saati sitten siivoamaan tai tiskejä tiskaamaan. Nyt vuosia olen muille taakka ollut, mutta tiedän sen, sen tiedän ja kirkkaana näen kuin vihan jota kannan. Että nyt minä takaisin annan, vaaka liikkuu ja niin minäkin. Mutta nyt omin avuin, jaloin joita hallitsen itse, ei enään muut mua pystyssä pidä. Niin pitkään minua kannettiin, tai siis tasapainoa yllä pidettiin. Olisin muuten itse kaatunut, kun en edes kävellä osannut. Nyt taakka harteilta helpottaa, kiitos teille, jotka minua jaksoi muistaa. Pian kävelen, tiskaan, imuroin ja itse kättelen. Silloin on minun vuoroni loistaa. Vaikka hitaasti opinkin liikk